sunnuntai, 28. joulukuuta 2008

Tunnelma

Osallistumme pitkästä aikaa viikon koirakuvaan, koska nyt aiheena on "tunnelma" ja löysin niin mainion kuvan aiheeseen. Kuva on otettu kun koiraipana on meillä toista päivää. Iso blogikoiruus otti sen heti suojelukseensa ja kainaloonsa nukkumaan. Tässä kuvassa on mielestäni erityisen kiva tunnelma, isompi pitää vahtia että pieni saa nukkua unensa rauhassa :)


torstai, 25. joulukuuta 2008

Kinkun sulattelua

Joulupäiväistä huomenta!

Jouluaaton vietimme vanhempieni luona perheen parissa. Kävimme hautausmaalla, söimme erittäin paksusti ;) ja jaoimme paketit. Vieläkin on aikas täyden tuntuinen olo, kohta voisi lähteä lumiseen maisemaan kinkunsulattelulenkille koirien kanssa.

Itse käärin paketteihin tällaisia tekeleitä:

Korvaläppämyssy, kauluri ja lapaset merinovillasta kummitytölle















Samaiselle muksulle meni myös virkattu Maisa Mäyräkoira















Tässä Maisa poseeraa vielä esikuvansa, 30 vuotta vanhan Mauri Mäyräkoiran kanssa (huomaa Maurin mairea hymy!)















Pitkävartiset palmikkosukat veljen emännälle Vesa-sukkalangasta



















Saapassukat velipojalle Nallesta















Kotitossut äiskälle itse kehrätystä langasta, ruskea suomenlammasta, punainen merinoa



















Itse sain mukavia lahjoja; lukemista, musiikkia, joulukahvia ja Iittalan kuumajuomalaseja. Äitini oli kutonut meille kaksi vaaleanvihreää kattausliinaa, jotka pääsevät käyttöön heti joulun jälkeen koska ne ovat täsmälleen samaa väriä kuin meidän keittiön verhot.

Ystäväni oli huovuttanut jouluisen omenaliinan, oikein kaunis ja lämpimän tunnelmainen :)



















Himoneulojan mieltä lämmitti suuresti myös tämä lahja:



















johon lähdenkin seuraavaksi uppoutumaan tarkemmin.

Hyvää joulupäivää kaikille :)

lauantai, 20. joulukuuta 2008

Joulumeemi















Tänään olen leiponut joulua varten ja kuunnellut joululevyt läpi. Samaan teemaan sopii hyvin Inkiväärin joulumeemi :)

Pidätkö joulusta? Miksi?

Pidän. Silloin saa levähtää pimeän talven keskellä ja rauhoittua viettämään juhlaa perheen kanssa. Jouluun liittyy myös paljon rakkaita perinteitä.

Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?

Perheen kanssa kotona.

Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?

Lumilyhty-joulukalenteri, joka tukee SLU:n toimintaa.

Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?

Varmaan jännittäminen on parempi sana.

Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?

Lapsuuden joulut sekoittuvat mielessäni koska meillä oli vuodesta toiseen samat perinteet. Varmaan jostain 5-vuotiaasta lähtien on muistoja.

Missä vietät joulusi tänä vuonna?

Vanhempieni luona.

Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?

Varmaan vähän liiankin kiltti...

Mitä toivot eniten jouluksi?

Lunta, ja tällä hetkellä se näyttäisi toteutuvan.

Nimeä mieluisin jouluruokasi?

Graavilohi, juustot ja karjalanpiirakat

Oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?

Kerrankin voin sanoa että kyllä, valmiina ollaan ajoissa.

Mikä on sinun kaunein joululaulusi?

En osaa valita vain yhtä, mutta Tulkoon joulu, Ave Maria ja Oi Jouluyö ovat parhaiden joukossa.

Paras jouluaiheinen leffa?

Ehdottomasti lumiukko-piirretty, siinä on todella kaunis musiikki.

Paras joulumuisto?

Hauskin joulumuistoni on kun koiramme kaatoi joulukuusen ja isäni nauroi aivan katketakseen.

Mitä joulussa odotat eniten?

Hyvää ruokaa, joululauluja ja rauhaa.

Minkälainen joukuusi teillä on?

Oikea kuusi, tänä vuonna varmaankin se vain sijoitetaan kuistille. Koiraipana on nyt 4 kk ja erittäin virtaisa tapaus joten kynttilän johdoille ja koristeille kävisi varmaan sisällä huonosti ;)

Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?

En.

Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?

Menivät jo, työpaikan pikkujouluissa kävin, muut jäivät väliin.

Kuinka monta joulukorttia lähetät?

Tänä vuonna lähetin 16.

Joulutoiveesi?

Että tänä vuonna jokaisella ihmisellä voisi olla onnellinen ja rauhallinen joulu.
Hyvää Joulua kaikille jotka jaksoitte lukea loppuun saakka :)

lauantai, 6. joulukuuta 2008

Joulukylän taikaa

Pistäydyin tänään Joensuussa Taitokorttelin Joulukylässä. Aivan ihana tapahtuma, voin ehdottomasti suositella jos joku vielä empii käymistään. Ostin vain kynttilöitä ja kortteja, mutta ihastelin ja katselin siitäkin edestä.

Kaikista hauskinta oli nähdä alpakoita ensimmäistä kertaa. Vaikka alpakkalangasta olen neulonutkin niin itse eläimiä en ole tähän asti nähnyt kuin kuvissa. Paikan päällä oli kaksi ruskeaa alpakkaa, joista isompi höplytteli huulillaan käsiäni makupalan toivossa. Turkki näytti ihanan lämpimältä ja pehmeältä, olisi tehnyt mieli työntää sormet sinne lämpiämään. Hauskoja eläimiä, voisin lisätä hyvinkin pari alpakkaa "sitten joskus minullakin on"-listalleni :)

Joulumieltä toi myös vanhaan hirsiaittaan tehty näyttely. Sinne oli sisustettu vanhan ajan tupa jouluisesti. Isot olkipukit, kiikkutuoli, rukki ja pitkä tuvan pöytä näyttivät niin houkuttelevilta että sinne teki mieli jäädä asumaan! Pihalla ollut vossikkahevonen oli oikein tyypillinen vanhan ajan suomenhevonen, punarautias, pieni ja voimakasrakenteinen. Aivan kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin muutaman vuosikymmenen. Ihan harmitti kun ei ollut kamera mukana!

Tervemenoa sinne, ette tule katumaan :)

L

Villapeikko heitti minulle kirjaimen L ja sillä mennään :)

Lumi
Tärkein joululahjatoivomukseni on tänäkin vuonna se että saataisiin lunta jouluksi. Mikään ei ole kauniimpaa kuin käydä jouluaattona viemässä hautausmaalle kynttilöitä, rauhoittua hetki hiljaisuudessa ja katsella pimeässä loistavia kynttilöitä, joiden valo heijastuu valkoisesta hangesta. Puhdas, vastasatanut lumi on koskemattoman kaunista ja se pehmentää maiseman muotoja pyöreiksi.

Lanka
Suuri intohimoni. Pidän langoista itsessään jopa enemmän kuin valmiista neuleista. Käyn monesti lankakaupoissa vain katselemassa ja hiplailemassa lankoja. Erityisesti minua viehättävät luonnonsävyiset, sävyltään hieman epätasaisesti värittyneet villalangat. Osa neulomisharrastustani onkin ihastua eri lankojen muodostamaan neulepintaan, siksi ehkä suosinkin useissa neuleissani yksinkertaisia neulepintoja, monesti aivan sileää neuletta. Tahdon mieluummin nähdä langan värin ja koostumuksen valmiissa neuleessa kuin tehdä hyvin monimutkaisia pitsikuvioita.
















Likka
Rakas koiravanhukseni. Yhteistä elämää meillä on takana jo yli yhdeksän vuotta ja jos se minun päätettävissäni olisi, niin Likka kuuluisi elämääni ikuisesti. Ihanan persoonallinen koira, joka rakastaa huomiota ja paijausta ja osaa kertoa mielipiteensä ääneen. Se mutisee, naukuu, urisee, vinkuu ja ulvoo. Se huutaa, haukkuu, rähisee, volisee ja voivottaa. Se painautuu kainalooni kun haluan rauhoittua ja lähtee reippaana lenkille kun haluan liikkua. Se on pieni koira, jolla on suuri kultainen sydän.

Laulaminen
Laulan usein ja paljon. Päivittäin työmatkalla laulan radion mukana korkealta ja kovaa, töissä hyräilen ja illalla kotona lauleskelen hiljaa. Nuorempana lauloin myös kuorossa ja nykyisinkin varmaan laulaisin jos aikani siihen riittäisi. Erityisesti pidän moniäänisestä laulusta ja kuuntelen mieluiten mieskuorojen esityksiä. Vuosittainen jouluun liittyvä perinne on käydä Joensuun isossa kirkossa laulamassa Kauneimpia Joululauluja.

Luonto
Luonto on minulle henkireikä. Se rauhoittaa, antaa voimaa arkeen ja hukuttaa kauneuteensa. Luonnossa hiljaa kulkeminen on asia jota ilman en osaisi elää. Siellä kuulee omat ajatuksensa, kiire häviää ja oikeasti tärkeät asiat pääsevät pinnalle. Luonnossa huomaa oman pienuutensa, joutavat harminaiheet menettävät merkityksensä. Sitä tuntee olevansa osa maailmaa, vain yksi eläin muiden joukossa, yksi joka elää päivästä toiseen ja yrittää olla onnellinen. Luonnossa usein olenkin, istun kannon päällä, katselen pilviä, kuljen polkuja pitkin, kuuntelen kosken virtaavan. Kaunista. Hiljaista. Oikeaa elämää.
















Laukka
Reipas laukka metsäpolulla. Hevosen lihasten liike ja hengitys. Olla yhtä ison eläimen kanssa. Tuntea vauhdin riemu, vain tämä hetki. Silmistä valuu vesi, olen vapaa. Jiihaa :)

Lakritsi
Nam. Hyvää. Kiitos kyllä voin ottaa. Vaikka toisenkin.

Liekki
Elävä taulu jonka katselemiseen ei koskaan väsy. Olipa tuli takassa kotona tai keskellä erämaata nuotiossa, sitä on aina mukava tuijottaa. Ja vaikka olisi jo kiire jatkamaan matkaa niin silti voi lisätä vielä pari puuta ja katsoa kun ne syttyvät ja palavat. Ja vielä pari puuta...
















Lappi
Mikä onni että ihminen saa asua maassa jossa on vielä lähes koskemattomia paikkoja. Lapissa kulkiessaan voi löytää maisemia joissa ihmisen kädenjälki ei näy. Ilmakin on jotenkin erilaista, kevyempää hengittää. Voi nousta tunturille nähdäkseen mitä sen takana on ja ilahtua kun näkee seuraavan tunturin kohoavan taivaanrannassa.
















Lauantai
Viikon paras päivä. Aamulla voi herätä sitten kun siltä tuntuu, keittää omaan tahtiinsa aamukahvit ja lökötellä sohvalla kuppi kädessä. Ei ole mihinkään kiire, ei mitään pakollista tehtävää, koko päivä aikaa käyttää juuri siihen mitä itse tahtoo tehdä. Nähdä koirien ilmeet kun ne tajuavat ettei emäntä lähdekään töihin. Käydä koiran kanssa metsällä, nukkua päiväunet, neuloa, katsella telkkaa ja saunoa. Olla vaan.